tiistai 12. kesäkuuta 2012

Wagon Train


Asenteet ja näkökannat lännen valloituksen ja alkuperäisväestön suhteen ovat muuttuneet rajusti viime vuosikymmeninä. Tässä suhteessa länkkärisarja Wagon Train (1957-65) on totisesti aikakautensa lapsi.

Wagon Trainin perusidea pohjautuu aika tukevasti kahteen pitkään lännenelokuvaan: John Fordin Rajarosvojen voittaja/Wagon Master (1950) -leffaan sekä Raoul Walshin Suuri lännen tie/The Big Trail (1930) -elokuvaan. Wagon Train -sarjan iso kertomus on tarina vankkurikaravaanista, joka matkaa Missourista Kaliforniaan. Karavaanin johtajaa näyttelee Ward Bond, joka oli esiintynyt molemmissakin edellämainituissa elokuvissa. Bond ei ole mikään isojen roolien mies, mutta tässä tv-tuotannossa hän otti johtaja Seth Adamsin ohjaimet käsiinsä neljäksi vuodeksi ennen kuolemaansa kesken tuotantokauden.


Aina luotettava John McIntire otti vastuun ilman selityksiä tämän jälkeen ja hoiti vankkurikaravaanareita loppujen kausien ajan. McIntire aloitti pitkän uransa jo 1940-luvulla, ja hänellä oli kiinnitys mm. mukavaan Alaston kaupunki/The Naked City (1958-63) -sarjaan ennen 152 episodin pestiä Wagon Trainiin. Myöhemminhän hän liittyi Virginialaisen/The Virginian (1962-71) vakiomiehitykseen. Tiedustelupuolesta Wagon Trainissä vastasi Robert Horton sarjan puoliväliin saakka, ja Robert Fuller hoiti tiedustelua parin viimeisen kauden ajan. Frank McGrath (269 episodia) ja Terry Wilson (265 episodia) kulkivat vankkureiden mukana kaikkien kahdeksan tuotantokauden ajan, vaikka kukaan näyttelijöistä ei aivan täyteen 284:n episodin näkyvyyteen yltänytkään. Sarjan kesto kertoo ylipäänsä sen tasosta, ja tarpeesta johon sitä aikanaan tehtiin. Saatiin luotettava tuote.

Sarja ajoittuu hiukan Amerikan sisällissodan jälkeen, ja sikäli kuin intiaaneja siinä esiintyy, saadaan siitä syy ajaa vankkurit näyttävästi kehän muotoon suojavarustukseksi, jota punanahat sitten saavat kiertää kailottaen. Tässäkin suhteessa elokuvaperimä näkyy. Tarinat edustivat aikakauden kovaa moraalia, jossa hyvä lopulta aina voittaa vaikeudet. Mukaan ujutettiin myös heh-heh-huumoria tilkkeeksi (vakiohuumorista vastasi McGrathin esittämä optimistinen ja partasuinen kokki Charlie Wooster). Kautta sarjan pyrkimys oli jonkinlaiseen eepiseen kerrontaan televisiobudjetilla. (Vankkuritkin olivat lyhyempää mallia kuin täytteenä käytetyissä elokuvaklipeissä...)


Elokuvaperimää ajatellen on tietysti myös niin, että Hollywoodin koko katalogi saatiin kahlata läpi, että näin mittavaan sarjaan saatiin tekijät joka jaksoon. Jopa alkuperäisideaan yhtenä syyllisenä ollut John Ford ohjasi yhden episodin Wagon Trainia (episodissa vilahtaa myös Rajarosvojen voittajan tähti John Wayne!).

Jaksot olivat viisikymmentä minuuttisia ja mustavalkoisia lukuunottamatta seitsemättä kautta, jolloin tehtiin väreissä 75-minuuttisia episodeja, mutta kokeilun jälkeen palattiin viimeisellä kaudella vanhaan formaattiin. Suomessa sarjaa seurattiin jonkin aikaa televisiosta, ja muutama sarjakuvalehtinumerokin julkaistiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti