maanantai 7. toukokuuta 2012

Mad Men


2000-luvun laatusarjoja lueteltaessa otetaan yleensä esityslistalle myös sarja Mad Men (2007-). Ja onhan kyseinen sarja ansainnut salkullisen pystejä (mm. 15 Emmyä) ja ainakin salkullisen kriitikoiden kiitoksia ja mainesanoja. Tällä perusteella pitää töllöammattilaisen vähintäin valpastua tämän sarjan kohdalla.


Sarjaan on luotu dramaattisia henkilöitä, mutta kun asioita tarkastelee paperilla, ei eroa ole juonitteluiden, kätkettyjen merkitysten, menneisyyden haamujen, huokailujen, synkkien kulmien tai petosten määrällä mitaten paljoakaan tavalliseen saippuasarjaan verrattuna. Psykologisesta syvänäkökulmasta tai isoista yllätyksellisistä ratkaisuista ei tässä voi juuri puhua. Kyllä tämä on nähty tuhannesti ennenkin.

Sarjan koukku itselleni on sen 60-luvun asenteellisuus, joka ei enää lakkaa milloinkaan näköjään naurattamasta. Ellei kauhistuttamatta. Toki etua on siitä, jos on itse elänyt mainitun aikajanan pätkän.

Sarja on kiillotettu ulkoisesti aikakauden henkeen ja siihen on istutettu sopivassa mitassa kulttuurisia viitteitä henkiseen ilmapiiriin. Toki Amerikan näkövinkkelistä, mutta sinnehän me haikailimme jo tuolloin. Tai. Nimenomaan tuolloin. Esineet näyttivät silloin jotenkin hienoimmilta ja sitähän ne juuri ovatkin.

Aikamatkailusta yritti siivunsa ottaa Pan Am -sarjakin, mutta jäi lyhytikäiseksi luultavasti liian moneen kurkottavan sälän takia. Sen tarkoitusperistä ja tyylilajista ei oikein ota Joan-pirulainenkaan selvää. Mad Men'issä on tehty tiukempi rajaus. Pysytään mainostoimistossa ja luodaan maailmankuvaa. Seurataan päähenkilöä Don Draperia (Jon Hamm) ja hänen perhettään ja liipataan myös toimiston muiden työntekijöiden kohtaloita sopivissa annoksissa.


Sarjan loi Matthew Weiner jo vuonna 2000 ollessaan kirjoittajana mukavassa Tohtori Becker/Becker (1998-2004) -sarjassa. Mad Men ei päässyt vieläkään tuotantoon, ja Weiner siirtyi kirjoittamaan ja tuottamaan Sopranos (1999-2007) -sarjaa joksikin aikaa. Tämän päätyttyä etsi tuotantoyhtiö uutta ohjelmaideaa ja arpa lankesi vihdoin Mad Men'ille.

Ehkä Mad Men'issä on tasoja, jotka menevät oman näkövinkkelini ohi ja jäävät näin minulta ymmärtämättä tai ehkä meitä on viime vuosina hemmoteltu muilla todella hyvin kirjoitetuilla sarjoilla, mutta joka tapauksessa minulle Mad Men on hyvin katsottavaa ja viihdyttävää... viihdettä. Seitsemän kautta Amerikassa (79 episodia).


Don: Mohawk is going to insist on a regular copywriter.
Roger: Someone with a penis.
Peggy: I'll work on that.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti