lauantai 29. kesäkuuta 2013

Maverick

Richard Donnerin ohjaama Maverick (1994) -leffa oli joltinen pettymys. Vallankin kun pääosassa kuitenkin oli muutamassakin komediallisuudella silatussa seikkailuroolissa kunnostautunut Mel Gibson, ja käsikirjoittajienkin olisi pitänyt tuntea maasto, jossa liikkuivat.

Pettymys syntyi (tai tuplaantui) siitä oletusarvosta, jonka alkuperäistä sarjaa seurannut katsoja siihen latasi. Leffaakin kirjoittamassa ollut Roy Huggins loi Maverick (1957-62) -sarjan yhdeksi lenkiksi Warner Brosin länkkärikimaraa. Yhteistyö niiden välillä meni jopa niin pitkälle, että käypäsiä käsikirjoituksia kierrätettiin sarjasta toiseen repliikkejä tarvittavassa määrin toiseen sarjaan lokalisoimalla.

Maverick-sarja muistetaan erityisesti Bret Maverickin hahmosta, jota James Garner esitti omalla tyylillään. Hän kykenee esittämään komediallisia rooleja vakavalla naamalla, josta Maverick onkin oppikirjaesimerkki.


Tuotantoaikataulullisista syistä johtuen perustettiin myös toinen kuvausryhmä, ja Maverickiä alettiin kuvata kahdella eri miehityksellä. Toisten tarinoiden pääosassa oli Garnerin Bret Maverick ja toisten nokkamiehenä oli hänen veljensä Bart, jota sarjassa esitti Jack Kelly. Roolit oli kirjoitettu kokolailla samantapaisiksi, ehkä kellyn veli vähemmän koomiseksi. Tehtiin myös jaksoja, joissa molemmat veljekset esiintyivät yhdessä.

Kumpikin hahmo oli peluri, joka liikkui paikasta toiseen. Tutuiksi tulivat niin saluunat kuin jokilaivatkin. Hahmot oli etäännytetty perinteisistä lännensankareista, cowboysta ja pyssysankareista antisankareitten suuntaan. Nyrkkitappeluissa veljekset kyllä pärjäsivät.

James Garner jätti sarjan kolmannen tuotantokauden jälkeen, ja häntä paikkamaan palkattiin Englanninapu, tuolloin Hollywood-uraakin hakenut Roger Moore, joka sai esittääkseen samantapaisen roolin Beau-serkun nimellä. Mooren aksentti selitettiin muutaman vuoden oleskelulla Englannissa.

Muistelmakirjassaan ('Nimeni on Moore, Roger Moore', 2009) Moore hieman vähättelee tätä kokemustaan, ja vertailee kuvausaikataulujen olleen samanmittaiset kuin Ivanhoessa. Sillä erotuksella, että Ivanhoen episodit olivat puolet lyhyempiä.


Katsojaluvut olivat lähteneet painumaan, ja tilannetta yritettiin vielä paikata palkkaamalla James Garner look-a-like eli näyttelijä Robert Colbert näyttelemään taas uutta veljeä, Brent Maverickia. Promo-tarkoituksiin ehdittiin kuvata mainoskuvia, joissa Kelly, Moore ja Colbert esiintyvät yhdessä, mutta sarjassa näin ei käynyt. Moore päätti lähteä sarjasta pois.

Viidennellä kaudella tuottajat pudottivat Colbertin listoilta ja sarjassa vuorottelivat Kellyn uudet jaksot ja Garner-uusinnat, mutta joutsenlauluhan tuollainen ilmiselvästi on. Viides kausi jäi viimeiseksi; kasaan saatiin 124 tunninmittaista episodia.

Sarjassa vilahteli monia elokuva tahi tv:n puolella muistettaviksi tulevia nimiä, kuten Clint Eastwood, Slim Pickens, Lee Van Cleef, John Carradine, Joel Grey, Robert Redford, Adam West, Ellen Burstyn ja Louise Fletcher.

James Garner teki sarjan jälkeen uraa elokuvan parissa; muun muassa pari huumorivetoista länkkäriä, joista Burt Kennedyn ohjaama Varokaa sheriffiä/Support Your Local Sheriff (1969) oli ihan mukiinmenevä. Hän palasi televisioon lyhytaikaisen Arizonan mies/Nichols (1971-72) -sarjan parissa, mutta Garner tietenkin muistetaan hyvin toisesta menestyksekkäästä sarjastaan Rockfordin paperit. Hän esiintyi myös mainitussa Maverick-elokuvassa.


Bret Maverick: As my old pappy used to say, work is fine for killin' time, but it's a shaky way to make a living.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti