torstai 18. huhtikuuta 2013

Newsroom - The Newsroom


Täytyy sanoa heti kärkeen, että tämä sarja on ollut minulle pettymys.

Pettymys siksi, että kun kirjainyhdistelmä HBO ja nimi Aaron Sorkin naitetaan yhteen, ovat ennakko-odotukset huikeat. Kun West Wing aikoinaan aloitti, ryhdyin sarjan maineesta huolimatta katsomaan sitä varsin pitkin hampain; Draculakin olisi kadehtinut niitä. Sarja presidentin toimistosta! Onko aikoihin eletty. Mutta jo ensimmäisestä jaksosta lähtien herra Sorkin teki minusta orjansa. Miten napakkaa ja oivaltavaa dialogia, jossa oli lisäksi substanssia. Ei sellaista joka päivä tuutista tullut!

Itse asiassa Aaron Sorkin oli tehnyt piirron mielihyvähermostooni jo aiemmin Rob Reinerin ohjaamalla elokuvalla Amerikan presidentti/The American President (1995), joka oli niin ikään raskaana hyvästä dialogista. Ja toki mahtavista lemmenkiemuroista.

West Wingin jälkeen Sorkin työsti Studio 60 (2006-07) -sarjaa, ja hän sai enemmän kuin kelvollisen leffan niinkin kuivakasta aiheesta kuin some: The Social Network (2010). Odotukset uutta sarjaa kohtaan ovat tällaisella cv:llä joltisetkin.

Siksi kai pieni pettymys oli odotettavissa, jos ei muuta niin periaatteen vuoksi. Newsroom/The Newsroom (2012-) rullaa kyllä, mutta se rullaa paikka paikoin hieman väkinäisesti ja väsyneesti. Sorkinlainen dialogi ei ole aivan niin soljuvaa ja briljanttia kuin West Wingin kiihkeillä käytävillä, joskin hyviä täsmähuomioita ja heittoja viljellään kuin jyviä vakasta tässäkin.

Amerikkalaisempaa aihetta kuin Amerikan presidentti ei oikein voisi keksiä, mutta tässä se nyt kuitenkin on: amerikkalainen uutistiimi. Kyse on fiktiivisestä ACN-kaapelikanavan uutislähetyksestä, jota sarjan episodeissa työstetään. Sarjan materiaalina käytetään viime vuosien todellisia uutisaiheita, mikä on ollut hyvä linjaus sarjaan.


Jeff Daniels on kärsinyt jonkinasteisesta hyväntahtoisesta värittömyydestä urallaan. Woody Allenin Kairon purppuraruusussa (1985) hänellä on mukava pääosa, mutta tunnistettavampi Daniels lienee kuitenkin urallaan roolistaan Peter Farrellyn elokuvassa Nuija ja tosinuija (1994). Sillänään kyseinen raina ei ole erityinen suositus castaajille? Vuonna 2005 huomiota herätti myös George Clooneyn ohjaus Good Night, And Good Luck, jossa Daniels teki roolintynkää.

Newsroomin Will McAvoy on täysosumarooli Jeff Danielsin laarissa. Siinä hän pääsee irrottelemaan sydämensä kyllyydestä ja koko väripaletilla. Hän voi vuoroin kovistella haastateltaviaan, vuoroin yrmyillä työtovereille ja läheisille, vuoroin heittää kyynistä läppää ja vihdoin - vuoroin herkistellä. Daniels on kasvanut vuosien varrella korkoa juuri tätä roolia varten, ja hän täyttää McAvoyn patiinit loistavasti.

Isot paukut ladattiin McCoyn suulla avausjakson ensi minuuteille, mutta onneksi koko ase ei tyhjentynyt.

Ehkä tuotannollisista syistä (ehkä muista?) johtuen on Newsroom'iin jouduttu punomaan eriparisia lemmenkiemuroita ja ihmissuhdesoopaa mukaan, mikä juuri heikentää sen tehoa ja maallistaa rytmiä. Näissä kuvioissa sarja on kovin tavanomainen, mutta kun se taas ryhtyy ruotimaan uutisia ja niiden taustoja, ryhtiä, tykitystä ja ylläreitä tulee.


Jeff Danielsin lisäksi sarjassa on muitakin hyviä rooleja ja niiden ilmiasuja. Kömpelö mutta hoksaavainen Maggie Jordan (Allison Pill) haahuilee ihmissuhdekoukussa, mutta pääsee tekemään pätevää uutistyötä. Maggien perään haikaileva tuottaja Jim Harper (John Gallagher Jr.) haistaa tarkasti uutisaiheita ja omaa monipuolisia taitoja muutenkin. Pakolliseksi paskiaiseksi on kirjoitettu Maggien poikaystävä ja Willin entinen tuottaja Don Keefer (Thomas Sadoski). Neal Sampat (Dev Patel) löytää uutisia taitavasti netistä ja kirjoittaa Willin blogia ("Mitä! Onko minulla blogi?")

Willin edellinen tuotantotiimi on hajonnut ja sarjan alkaessa hänelle kootaan uusi, sitoutunut ryhmä, jonka nokkanaiseksi tulee tuottaja MacKenzie "Mac" McHale (Emily Mortimer). Jotta juttuun saataisiin mutkia, kehitään Willin ja MacKenzien vanhaa rakkaussuhdetta auki. Tämä on jokseenkin turha juonenkierre, joka ei juuri aja draamankaarta jäntevämmäksi.

Willin pomona häärii omapäinen ja viinaan kallellaan oleva Charlie Skinner, jota esittää Sam Waterston. Waterston on tehnyt pitkän päivätyön jo 60-luvulla alkaneella urallaan. Itseeni hän teki ison säväyksen tuimalla roolillaan Roland Joffén Kuoleman kentät (1984) -leffassa. Sam Waterston on tehtaillut rooleja kymmenittäin, mutta tutuin hän on monelle Jack McCoyn kestoroolista sarjassa Kova laki: 368 tehtyä episodia! Tässä uudessa roolissaan Waterston on harmillisen kliseinen.

Pomollakin on pomonsa ja Newsroom-sarjassa hän on Jane Fondan esittämä Leona Lansing. On ihanaa nähdä tällainen patinoitunut näyttelijä kunnon roolissa (vaikka vain sivuosassa). Etenkin kun Fonda itse on rämettänyt mainettaan epämääräisillä jumppavideoilla. Fondan näyttelijänura on kuitenkin tosiasiassa todellinen, eikä kukaan voi epäillä tätä faktaa nähtyään Fondan Alan J. Pakulan Klute - rikosetsivä (1971) pitkässä, staattisessa loppukuvassa, kun hänen silmänsä pikkuhiljaa kostuvat kyynelistä ja lopulta sananmukaisesti räkä valuu nenästä. Kymmenmetriseltä kankaalta nähtynä täysin unohtumaton ja hyytävä näky!

Newsroom-sarjassa Fondan rooli on olla kaapelifirman kukkaronnyörien pitelijä. Oman vitsikkään sisäpiirivärinsä asiaan tuo se, että Fonda itse on ollut aviossa Ted Turnerin kanssa, miehen joka teki CNN-kaapeliuutiskanavan.

Ensimmäinen kausi tuotti 10 episodia Newsroomia. Toinen kausi yhdeksän. Kolmatta odotellaan.

Toinen kausi osoittautui ensimmäistä paremmaksi sekä käsikirjoituksiltaan että rakenteeltaan. Toisella sesongilla seurataan jaksosta toiseen pitkää Genua-teemaa, ja kukin yksittäinen episodi on kirjoitettu terävästi ja mielenkiintoisesti jopa varioiden tyylejä. Mukaan on ympätty suoranaista kohellushuumoriakin, mutta ennenkaikkea napakkaa, oivaltavaa ja sivaltavaa dialogia, jota todella on nautinto kuunnella. Näyttelijät ovat huiman taitavia kaikki tyynni. Lemmenkiemurat ovat yhäti mukana, mutta eivät niin päälleliimattuina kuin ykköskaudella. Ainoa kysymysmerkki onkin itse asiassa, miksi alkutekstit on muutettu  niin mitäänsanomattomiksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti