maanantai 17. joulukuuta 2012

L.A. Law



On ollut sellainenkin maailmanaika, jolloin Steven Bochco oli synonyymi vetävälle laatusarjalle. Bochco paalutti poliisisarjan formaatin tukevasti betonianturoin ryhtyessään 1980-luvun alussa tekemään Hill Street Blues (1981-87) -sarjaa. Hänen oivalluksensa piili kiinnostavissa hahmoissa, joilla oli myös yksityiselämää sekä hajautetussa kerronnassa, sillä jokaisessa jaksossa seurattiin useampaa tarinaa.

Hill Street Bluesin vedellessä viimeisiään (ja Bochcon jouduttua ulos sarjasta), ryhtyi Steven Bochco tekemään uutta sarjaa yhdessä Terry Louise Fisherin kanssa. Syntyi varsin merkittävä lakimiesgenren edustaja L.A. Law (1986-94). Osin sarjaan sisällytettiin Hill Street Bluesin oppeja mm. useista samanaikaisista tarinoista, yhteiskunnallisista huomioista sekä arjen nokkelasta huumorista ja nokittelusta.

Nimensä mukaisesti sarja sijoittui Los Angelesissa sijaitsevaan fiktiiviseen lakitoimistoon McKenzie, Brackman, Chaney ja Kuzak. Firman varsinaisten osakkaiden lisäksi sarjassa tilaa saivat vähempiosaisetkin työntekijät. Firman osakkaat Leland McKenzie (Richard A. Dysart) ja Douglas Brackman Jr. (Alan Rachins) pysyivät kuvioissa mukana täyden ajan, Michael Kuzak (Harry Hamlin) viisi kautta, mutta arvoituksellinen Chaney kuolee heti kättelyssä.

Täyden ajan mukana ovat myös Arnie Becker (Corbin Bernsen), Ann Kelsey (Jill Eikenberry) sekä Stuart Markowitz (Michael Tucker). Muita pitkään jatkaneita hahmoja ovat mm.  Grace van Owen
(Susan Dey),  Victor Sifuentes (Jimmy Smits), Abigail "Abby" Perkins (Michele Greene),  Roxanne Melman (Susan Ruttan),  Benny Stulwitz (Larry Drake),  Jonathan Rollins (Blair Underwood) ja  Tommy Mullaney (John Spencer).


Sarja resonoi aikansa yhteiskuntaan, ja nosti framille kysymyksiä rasismista, abortista, homojen oikeuksista, AIDSista ja perheväkivallasta. Seksuaalisuus oli yksi toistuva teema ja pari kertaa tarinoihin upotettiin ajankohtaisia uutistapahtumiakin (tunnetuin varmasti Los Angelesin vuoden 1991 mellakoiden aikainen valkoisten poliisien käyttämä väkivalta mustaa työläistä kohtaan).

Sarja oli suuren osaa tuotannostaan varsin suosittu (kuusi vuotta Top 20:ssä tai aivan sen tuntumassa). Sitä arvostivat sekä katsojat että kriitikot (kertoman mukaan myös lakimiehet itse seurasivat sarjaa tarkasti). Pelkästään Emmy-pystejä sarja sai viisitoista (mm. parhaan draamasarjan palkinto napsahti neljästi). Vääjäämätön suosion lasku sai tekijät yrittämään sävyn muutosta saippuamaiseen suuntaan, mutta lopulta L.A. Law tuli elinkaarensa päähän kahdeksan tuotantokauden ja 172:n jakson jälkeen. Vuonna 2002 porukka kokoontui vielä kerran L.A. Law: The Movie -päivityksen äärelle.


Steven Bochco palasi lakihommiin vielä uudelleen ptikäjännitteisessä sarjassaan Harkittu murha ja toki hänet muistetaan NYPD Bluesta. Alan Rachins putkahti uudelleen esille Dharman isäukkona sarjassa Dharma ja Greg. Blair Underwood veti poliisinkutett ylleen El Caminon poliiseissa. Jimmy Smits on nähty säännöllisin väliajoin sarjakiinnityksissä (kuten NYPD Blue, West Wing, Dexter tai Sons of Anarchy). John Spencer päätti uransa kunniallisesti West Wing -sarjassa.  L.A. Law:n kirjoittajakoulun kävi läpi muuan David E. Kelley, jonka myöhemmän uran eri lakisarjat tosiaankin täplittävät (Ally McBeal, Oikeus ja kohtuus, Boston Legal, Harryn laki).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti