tiistai 22. maaliskuuta 2016

Mr. Robot

On monella tapaa haastavaa tehdä ajankohtaista, juuri tähän päivään pureutuvaa sarjaa, etenkin jos ytimessä on käytössä oleva teknologia ja ajankohtaiset arvot. Suurin ongelma on ilman muuta juuri tuo "ajankohtaisuus". Vanhan sanonnan mukaan mikään ei ole niin vanha kuin eilinen sanomalehti. Ennen kuin sarja on siirtynyt ideapalaverista katsojien arvioitavaksi, on vettä virrannut kuutioittain niin Vantaassa kuin Hudsonissakin. Kun ihmisillä on kertakaikkiaan tarve vaihtaa älykköpuhelimensa sesongin mukaan ja napsia appseja kuin Candykingin tarjouslaareista, eivät eilen käytössä olleet valikot ole enää relevantteja tänään.

Tästä huolimatta Sam Esmailin luoma Mr. Robot (2015-) -sarja tarttuu rohkeasti tuohon haasteeseen ja selättää sen myös. Viiden vuoden päästä sarja saattaa tuntua kömpelöltä, mutta kun aikaa kuluu taas tarpeeksi, vaihtuu se viehättäväksi ajankuvaksi 2010-luvun meiningeistä...

Mr. Robotin ytimessä on kompleksinen ja addiktoitunut Elliot Alderson, jota esittää Rami Malek kerrassaan vastaanpanemattomalla taidolla. Hänen fiksu sekopäänsä on totaalisen uskottava tyyppi, jonka hapuiluihin jää koukkuun siimoineen päivineen. Hänen monotoninen äänensä, ulkoinen habituksensa ja kasvojen ilmeet ovat yksinkertaisesti yhtä roolihahmon kanssa. Mestarillinen suoritus!

Elliot asuu yksinään pienessä, nuhjuisessa yksiössä, jossa hän käyttää aikaansa omapäisiin hakkerointeihin ja päänsä sekoittamiseen. Elliotilla on kuitenkin myös päivätyö newyorkilaisen Allsafe-tietoturvayhtiön asiantuntijana, jossa hän tekee myös pätevää jälkeä.

Elliot on sosiaalisesti rajoittunut ja masennuksesta kärsivä salaliittosäikky, joka näkee kadulla ja metrossa ja muualla liikkuessaan potentiaalisia uhkia vapaudelleen. Sarjan alussa hänen ainoat kontaktinsa ovat hänen diileriinsä Shayla Nicoon (Frankie Shaw) ja samassa Allsafe-firmassa työskentelevään lapsuudenystäväänsä Angela Mossiin (Portia Doubleday).

Elliot esitellään ensimmäisessä episodissa hieman epäitsekkäänä hakkerina, kun hän lyö todisteaineistoa naulan kerrallaan paljastamansa pedofiilikahvilanpitäjän arkkuun ja poistuu paikalta juuri, kun poliisit saapuvat pillit ulvoen. Siitä alkaa kuitenkin paljon monitahoisempi odysseia Elliotin mieleen ja ajatuksenjuoksuun. Elliotia kuoritaan auki kerros kerrokselta, ja hänen kadonnut lapsuutensa kiedotaan nykyhetkeen tiukoin säikein.

Sarjaa hallitsee Elliotin kertojanääni, joka selittää ja puhuttelee katsojaa suoraan. Tämä on sinänsä loistoratkaisu ja ilman muuta toimivaa kerrontaa tässä konteksissa, mutta toki Elliotin sanailuun mahtuu paljon sekä kliseistä mumble jumblea -höpinää että erittäin oivaltavaa ja loistavaakin monologia. Pääasiassa päästään voiton puolelle.

Elliotin elämään ilmestyy salaperäinen Mr. Robot (Christian Slater), joka testaa Elliotia ja antaa tälle tehtävän ratkottavaksi. Aluksi Mr. Robot vaikuttaa intomieliseltä haktivistilta, mutta hänen kuvansa muuttuu itsekkäämmäksi ja oudommaksi ykköskauden edetessä, kunnes arvoitus ratkaistaan yhdeltä osin sesongin päätöksessä.

Mr. Robot johdattaa Elliotin vanhalle huvipuistoalueelle, jossa toimii pieni haktivistien ryhmä nimeltään fsociety. Heillä on tarkoituksenaan jättää maailmaan jälki, ravistella suuryhtiöitä, saada aikaan muutosta. Elliotin kannalta merkitykselliseksi ryhmästä nousee Darlene (Lähiöunelmia-sarjasta muistettava erinomaisesti tyylittelevä Carly Chaikin), jonka suhde Elliotiin paljastuu henkilökohtaiseksi, kun Elliot viimein hakkeroi myös itsensä.

E Corp -yhtiö on yksi sarjan pahoista. Siellä työskentelevistä framille nousee erityisesti alemman johtoportaan pyrkyri nimeltään Tyrell Wellick (Martin Wallström), joka ei kaihda Joanna-vaimoineen (Stephanie Corneliussen) mitään keinoja noustakseen portaita kohti huippua.

Sarjassa risteilee monenlaisia juonenlankoja henkilöiden välillä. On erilaisia historioita, riippuvuussuhteita ja motiiveja. Kaikkia näitä kehitään auki sopivasti säännöstellen, ja näin on saatu aikaan mosaiikkimainen kokonaisuus, joka palkitsee kiinnostavuudellaan katsojansa.

Visuaalisesti sarjaan on yritetty tuoda myös omapäisyyttä ja eksentrisyyttä. Onko se tyyliä vai kikkailua, jää jokaisen oman maun kriteereillä arvioitavaksi, mutta keinot kyllä sopivat tähän koko sarjan tematiikkaan hektisestä ja paranoidisesta kaaoksesta, johon yksilökin voi kuitenkin vaikuttaa sopivan hetken ja keinon koittaessa. Sarjan luoja Sam Esmail on maininnut yhdeksi sarjan innoittajaksi arabikevään, jolloin vihaiset nuoret ihmiset halusivat muuttaa valtarakenteita sosiaalisen mediankin avulla.

Sarjan äänimaailma on myös harkittu, kaoottinen kokonaisuus, joka toimii. Musiikkivalinnat kattavat tyylisuunnat klassisesta musiikista kaupunkimusiikkiin. Soundtrack soi kauniisti.

Mr. Robot nappasi television parhaan draamasarjan Golden Globe -pystin (kuten Christian Slaterkin sivuosastaan tässä sarjassa) vuonna 2016.

Kaksi kautta, 20 episodia.

Elliot: Hello friend. Hello friend? That's lame. Maybe I should give you a name. But that's a slippery slope, you're only in my head, we have to remember that. Shit, this actually happened, I'm talking to an imaginary person. What I'm about to tell you is top secret. A conspiracy bigger than all of us. There's a powerful group of people out there that are secretly running the world. I'm talking about the guys no one knows about, the ones that are invisible. The top 1% of the top 1%, the guys that play God without permission. And now I think they're following me.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti