tiistai 3. heinäkuuta 2012

Sohvanvaltaajat - The Royle Family


Seinfeld tunnetaan sarjana, joka kertoo 'ei-mistään'. Sohvanvaltaajat/The Royle Family (1998-2000, 2006, 2008, 2009 ja 2010) saattaisi eräässä mielessä olla sen perillinen. Sinänsä Seinfeld ja Sohvanvaltaajat tietysti eroavat kuin yö ja päivä, koska Sohvanvaltaajiin ei ole kirjoitettu nokkelia dialogeja, siinä ei ole notkeita tyyppejä, sitä ei ole kuvattu monikamera-tekniikalla eikä siinä ole edes valmista taustanaururaitaakaan.

Mutta ei Sohvanvaltaajat kuitenkaan oikeastaan kerro yhtään mistään. Kamera ei poistu manchesterilaisen Roylen perheen kodista ainoassakaan episodissa (erikoisjaksoja lukuunottamatta), tarinoissa ei ole erityisempää actionia eikä valtavasti kerroksellisuutta. Perhe vain keskustelee arkisen banaalisti televisiosta, syö, juo, polttelee ja kritikoi toinen toisiaan. Kaikki yhden (kuusitoista millisen) kameran taltioimana.


Silti sarja on ovela. Tyyppeihin pitää tutustua, ja he eivät olekaan yhtäkkiä niin yksioikoisia tai laimeita kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Katsoja voi niin halutessaan turvallisesti asettua perheen yläpuolelle ja nauraa heidän työväenluokkaiselle junttimaisuudelleen (vai sittenkin löytää etäisesti tuttua samaistumispintaa itsestään?). Perhe on totaalisen rajoittunut, sivistymätön ja epäkorrekti suhteessa muuhun yhteiskuntaan, ja tätä kontrastia alleviivaamaan on heille vielä laitettu nimeksi Royle; kuninkaallista heissä ei totisesti ole rasitteeksi saakka.

Sarja on Caroline Ahernen ja Craig Cashin käsialaa. Molemmat työskentelivät yhdessä jo Ruuvit löysällä/The Fast Show -sarjan kirjoitustiimissä. Aherne myös näytteli säännöllisesti tuossa sarjassa, ja tässä omassa keitoksessaan he esittävät nyt avioparia, Denise ja Dave Bestiä. Kumpikin on varsin saamaton elämässään, vaikka puheet ja odotukset ovatkin suuria. Työtön Denise on Roylen perheen tytär, mutta luontevasti he kumpainenkin asettuvat Roylen olkkariin töllöä tuijottamaan ja kommentoimaan.


Isä Jim Doylea esittää aivan suvereenisti mainio Ricky Tomlinson (mm. Fitz ratkaisee/Cracker -sarjan poliisipäällikkö), joka on jäänyt työttömäksi jo ennen sarjan alkua. Jim on ivallinen ja arvostelee ja juoksuttaa toisia, minkä kerkiää, mutta ei itse saa yhtään mitään aikaiseksi huolimatta tolkuttomasta melskaamisesta ja kerskumisesta. Hän myös kiihtyy asioista varsin helposti. Äiti Barbara (Sue Johnston) on hieman yksinkertainen mutta hyväntahtoinen höppänä, joka usein yrittää lieventää riitoja ja näkökantoja. Omalla laillaan etäinen Edith Bunkerin sukulaissielu.

Perheeseen kuuluu vielä pikkuveli Antony (Ralf Little), joka jää hieman värittömäksi hahmoksi sarjan alkuperäisissä jaksoissa. Toisaalta hän on niitä harvoja perheenjäseniä, jotka tekevät yhtään mitään sarjassa. Myöhemmin hänen varakas seurustelukumpaninsa Emma (Sheridan Smith) alkaa kuitenkin odottaa lasta, joka sitten nähdäänkin erikoisjaksossa. Outoa kyllä Anthony menestyy myöhemmin elämässään. Barbaran äiti Norma (Liz Smith) vierailee Roylella myös usein. Norma ja Jim eivät tule toimeen keskenään, ja antavat sen näkyä ja kuulua. Talossa vierailevat välilä myös naapurit ja muutama perheen ystävä, joista kiintoisa on esimerkiksi pikkurikollinen Twiggy, jota Geoffrey Hughes näyttelee mainiosti. Hughes muistetaan varmasti myös häiritsevän Onslowin roolista sarjassa Pokka pitää/Keeping Up Appearances (1990-95).


Tekijät halusivat lopettaa sarjan, kun se vielä toimi, ja niin tehtiinkin. Kuitenkin uusia, pitkiä erikoisjaksoja on syntynyt useampikin, mutta ne eivät ole tarjonneet enää juuri mitään merkittävästi uutta (jollei sitten uusien kuvauspaikkojen suhteen!). Niitä on enemminkin mukava katsoa nähdäkseen, mitä vanhalle tuttavalle kuuluu vuosien jälkeen.


Jim: My arse.

2 kommenttia: