tiistai 14. toukokuuta 2013

Rockfordin paperit - The Rockford Files


James Garner on iso tähti. Hän on liikkunut sujuvasti ja huomiota herättävästi ison kankaan ja pikkulaatikon väliä. Hän on tehnyt useammankin hittisarjan. Hän on saanut tähden Hollywoodin Walk of Fame'lle. Hän on saanut Oscar-ehdokkuuden. Hän on saanut Screen Actors Guild'in tunnustuksen elämänurastaan. Hän on ollut ehdolla lukemattomia kertoja ja voittanut kaksi Emmy-pystiä. Hän on ollut Golden Globe -ehdokkaana toistakymmentä kertaa ja napannut pystin neljästi. Hän...

Hän on ehkä vähän mainettaan tuntemattomampi nykykatsojalle?


Televisiossa James Garner löi itsensä läpi Maverick-sarjan myötä. Kyse oli humoristisen letkeästä länkkärisarjasta. Tämä sarja mielessä Roy Huggins hahmotteli päivitystä, jonka keskiössä olisi nykyajassa toimiva yksityisetsivä. Huggins oli ollut mukana kirjoittajana/tuottajana jo sekä Maverickissa että mm. Takaa-ajetussa, Virginialaisessa, Tuomitussa sekä Smith ja Jonesissa. Huggins lyöttäytyi yhteen toisen kirjoittaja-tuottaja -kollegan kanssa, joka oli Stephen J. Cannell.

Tuloksena syntyi Jim Rockfordin hahmo, jota James Garner näytteli onnistuneesti sarjassa Rockfordin paperit/The Rockford Files (1974-80). Sarja sijoittuu Los Angelesiin. Rockfordin taustakertomukseen kuuluu se, että hän on armahduksen saanut entinen vanki, joka pukeutuu epämuodollisesti ja asuu sekä pitää toimistoaan asuntovaunussaan. Rockfordin lähipiiriin kuuluu hänen isänsä, entinen rekkakuski Joseph "Rocky" Rockford (Noah Beery Jr.; pilotissa roolin veti Robert Donley). Isä toivoo poikansa siirtyvän joskus oikeisiin hommiin.


Rockford on varsin kaukana kovaksikeitetystä marlowetyyppisestä etsivästä. Hän mielummin käy kalassa, välttelee tappeluita, eikä useinkaan kanna mukanaan asettaan (johon hänellä ei tietenkään ole aseenkantolupaakaan). Rockford työskentelee yleensä vanhojen, jäähtyneiden juttujen tai vakuutuspetosten tahi kadonneita ihmisiä koskevien juttujen parissa.

Rockfordin lakinaista ja mielitiettyä Beth Davenportia esittää Gretchen Corbett, jolle juuri tämä rooli on uran tunnetuin. Corbett joutui kuitenkin jättämään sarjan kesken sopimuserimielisyyksien vuoksi neljännen kauden jälkeen. Rockfordilla on hyvin toimivat suhteet myös paikallisen poliisin LAPD:n  Dennis Beckeriin (Joe Santos), jolla on myös ystävän status.

Rockfordilla oli vankilataustansa ansiosta suhteita lain molemmille puolille. Entinen sellikaveri Evelyn "Angel" Martin (Stuart Margolin) nähdään sarjassa säännöllisesti vetämässä Jimiä ongelmasta toiseen; silti heidän välillään vallitsee ystävyys.

Tämänkaltaisiin sarjoihin on tapana kirjoittaa myös se sparrauspari, jonka kanssa päähenkilö on kahnauksissa. Osa kuuluu Rockfordin papereissa Beckerin pomolle Alex Dielille (Tom Atkins, kaudet 1-2 ja 4) sekä Douglas J. "Doug" Chapmanille (James Luisi, kaudet 3-6).

Sarjan tunnari on Mike Postin ja Pete Carpenterin käsialaa. Kappale julkaistiin myös single-levynä, joka nousi Amerikan musiikkilistoille. Biisi palkittiin myös Emmy-pystillä. Alkutekstijaksossa nähdään tuolloin muodikas puhelinvimpain: vastaaja. Joka jaksossa kuultiin vastaajasta eri viesti, joka ei sinänsä liittynyt kyseiseen jaksoon.

James Garner oli hyvin sitoutunut sarjaan. Hän oli mukana useimmissa kohtauksissa ja teki suurimman osan stunteistakin itse. (Nämä olivat osasyy sarjan lopettamiseen, kun näyttelijän polvet ja selkä alkoivat olla vaarallisen huonossa kunnossa.)  Hänen firmansa oli tuottamassa sarjaa, ja hän ohjasi itsekin yhden episodin.


Sarja elvytettiin henkiin vielä uudelleen tekemällä kahdeksan tv-elokuvan potpuri (1994-99) melko lailla alkuperäiscastauksen kanssa. Aivan uuden Rockfordin paperit -päivityksen kuvauksista on niistäkin puhuttu, mutta aie lienee taas haudattu?

Alkuperäistä sarjaa kuvattiin kuusi sesonkia (122 episodia).

Kun sarjaa katsottiin meillä 1970-luvun loppupuolella, ilmestyi Suosikki-lehteen Heikki Harman pakinapalsta nimeltään Hectorin paperit...


Nick Butler: Who are you, the boyfriend?
Jim Rockford: No, what I am is about fifty pounds heavier and a whole lot meaner.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti