perjantai 24. tammikuuta 2014

Maantiekiitäjä - The Road Runner Show

Vaikka useat hyvät keksinnöt ovat yksinkertaisia, ovat esimerkiksi Sepe Suden kolmen pienen porsaan jahtaustarinat pidemmän päälle hieman yksitoikkoista luettavaa. Tarinan kulun ja sen lopputuloksen arvaa jo yhden nähtyään. Ei ihme, että MAD-lehti tekikin aikanaan hieman toisin päättyneen kylläisen Sepen version...

Kumma kyllä, joskus sama tarina kuitenkin jaksaa naurattaa yhä uudelleen ja uudelleen, ja juuri sellainen on lyhyt kertomus Maantiekiitäjästä ja Kelju K. Kojootista. Yhden tarinan kesto ei juuri minuuttia ylitä, ja sen jaksaa katsoa aina vain uudelleen versioituna.

Hahmot syntyivät alunperin valkokankaan tarpeisiin, kun animaatio-ohjaaja Chuck Jones loi tarinan pohjan vuonna 1948 Warnerin veljeksille yhdessä kirjoittajansa Michael Maltesen kanssa. Hahmot ja tarinat toimivat hyvin animaatiolyhäreinä muun ohjelmiston joukossa.

Jonesilla oli alunperin ajatuksena hieman parodioida perinteisiä kissa ja hiiri -leffoja (kuten Tom ja Jerry), mutta maantiekiitäjä ja kojootti alkoivat elää omaa elämäänsä.

Perustarina on simppeli. Kelju K. kojootti (Wile E. Coyote) yrittää napata Maantiekiitäjän (Road Runner) saaliikseen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla: pyörremyrskypillereillä, jättimagneeteilla, lingoilla, jousilla, dynamiitilla, näkymättömällä maalilla, bumerangilla, potkuroidulla yksipyöräisellä, kuminauhalla, jättileijalla, nitroglyseriinillä, rautatiekiskoilla, maanjäristyspillereillä jne. Yleensä nämä erinomaiset ansavälineet on valmistettu ACMEn tehtaalla. Ja aina kyseinen ansa koituu nimenomaan Kojootin itsensä pään menoksi. Hän törmäilee, räjähtää, viipaloituu, jää rekan alle, saa kuormallisen kiviä niskaansa tai putoaa varsin usein poikkeuksellisen syvään kanjoniin.

Näistä lyhäreistä koostettiin myöhemmin omia potpureitaan, joita täydennettiin vielä uusilla, suoraan televisioon tehdyillä animaatioilla, ja tuloksena oli animaatiopaukku nimeltä Maantiekiitäjä/The Road Runner Show (1966-68 CBS:llä ja 1971-73 ABC:llä). Tämän jälkeenkin on tehty kymmenkunta yksittäistä Maantiekiitäjä-lyhäriä. Yhteensä vuosien varrella on syntynyt viitisenkymmentä yksittäistä elokuvaa.

Jo ensimmäisestä elokuvasta lähtien (Fast And Furry-ous) Maantiekiitäjä-elokuvissa harrastettiin sittemmin toistuvaa ideaa eläinten pseudolatinankielisistä nimistä. Kumpikin päähenkilö pysäytetään liikkumattomaksi ja kuvassa näkyy tämän tieteellinen nimitys: Acceleratii incredibus (maantiekiitäjä) ja Carnivorous vulgaris (kojootti). Samoja nimiä käytettiin parissa seuraavassakin lyhärissä, mutta sitten näistä ryhdyttiin tekemään variaatioita, kuten Delicius-delicius, Hot-roddicus supersonicus, Speedipus Rex tai Birdius high-ballius Maantiekiitäjälle ja Eatibus anythingus, Road-Runnerus digestus, Famishius vulgaris ingeniusi tai Appetitius giganticus Kojootille.

Ankarasti ottaen Maantiekiitäjä on mitä paheksuttavinta väkivaltaroskaa, joka opettaa katsojille täysin vääriä arvoja ja ihmissuhdetaitoja. Toisaalta se on hillittömän hauskaa slapstick-huumoria. Tilanteet kehitellään ja viedään päätökseen tehokkaasti aikaa tuhlaamatta. Paljon pelataan katsojan odotuksilla ja oivalluksilla, ja erityisesti Kojootin ilmeet on hamoteltu mestarillisesti. Ne ovat nasevan paljonpuhuvia kaikessa mykkyydessään. Itse asiassa, nämä eläimet ovat ylipäätään varsin mykkiä. Kelju K. Kojotti ei Maantiekiitäjä-lyhäreissä puhu, eikä itse Maantiekiitäjäkään sano ääneen muuta kuin tunnusomaiset beeb-beeb -äännähdyksensä. Kojootti on kyllä tehnyt cameorooleja Väiski Vemmelsääri (Bugs Bunny) -leffoissa, ja niissä se puhuu yläluokkaisella aksentilla, jonka loi äänivelho Mel Blanc.

Valkokankaalta Maantiekiitäjä-leffat siirtyivät televisioon puolen tunnin ohjelmapaketiksi, jossa on alussa Maantiekiitäjä-elokuva, ja sitä seuraa muita firman animaatioita. Vakiona toinen animaatio on Tipiä ja Sylvesteriä (Tweety Bird and Sylvester Cat), ja kolmannessa esiintyy vaihtelevia hahmoja (muun muassa Repe Sorsa/Daffy Duck, Speedy Gonzales, Pepe Le Pew, Viiksi-Vallu/Yosemite Sam, Elmeri/Elmer J. Fudd, Kukko Koppava/Foghorn Leghorn, Hekku haukka/Henery Hawk ym.). Myöhemmin Maantiekiitäjät koplattiin Väiskin kanssa yhteen (The Bugs Bunny/Road Runner Hour).

Tipi ja Sylvesteri -osiot eivät ole aivan yhtä villiä vääntöä kuin Maantiekiitäjä-segmentti, mutta ne ovat sinänsä varsin laadukkaita tuotteita. Kolmas osio onkin sitten enemmän bulkkitavaraa, mutta on tietenkin virkistävää nähdä näitä perinteisiä Warnerin käsintehtyjä animaatioita tositoimissa.

Maantiekiitäjän alkutekstijaksossa nähdään nopeita leikkauksia eri elokuvista ja taustalla soi vauhdikas tunnari, joka on Barbara Cameronin käsialaa.

If you're on a highway and Road Runner goes beep-beep,
Just step aside or you might end up in a heap.
Road Runner, Road Runner runs on the road all day,
Even the Coyote can't make him change his ways.

Road Runner,
The Coyote's after you!
Road Runner,
If he catches you, you're through!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti