torstai 17. tammikuuta 2013

Le plus grand cabaret du Monde


Joskus tulee itseään sivistääkseen seikkailtua kaapelin ilmaiskanavien hännänhuippujenkin parissa. Silloin saattaa jäädä lumoutuneena seuraamaan Deutsche Wellen saksankielistä reportaasia jokilaaksosta tahi syventyä ranskankieliseen uutislähetykseen TV5 Monde -kanavalla. Tämä TV5 Monde on itse asiassa osoittautunut pieneksi kultakaivokseksi sirkuksen ystävälle. Aihealuetta liippaavia ohjelmia on siellä tarjolla useampiakin.


Varieteesektorin lippulaiva on ehdottomasti Le plus grand cabaret du Monde (1998-) -ohjelma. Ohjelmaa isännöi Patrick Sébastien. Hän on ohjelman Aurinkokuningas, jonka käsissä kaikki on. Ohjelman alussa hän saapuu kauniiden, puolialastomien pimujen ympäröimänä lavalle lausumaan tervetuliaissanansa. (Ja kun sanon puolialastomien, tarkoitan juuri sitä sen tunkkaisimmassa merkityksessä. Onhan tällä rinnat paljaana ja höyhenet tukassa -ryhmällä pitkät perinteet punaisissamyllyissä, mutta kyllä se hiukan kornilta tuntuu nykymaailman mittapuulla mitattuna. Mitähän mieltä oltaisiin, jos joku vaikkapa tupruttelisi röökiä huippupelin vaihtoaitiossa kuten takavuosina luontevana tapana oli? Puhuttaisiinko silloin menneestä maailmasta? Tietysti tässä käytännössä on ajatuksena kabareen vanhat traditiot, mutta näin Pohjolan horisontista katsottuna enemmän tulee mieleen teemat nuorten naisten hyväksikäytöstä ja vanhasta elostelijasta...)

Alkujuonnon jälkeen Sébastien laskeutuu yleisön joukkoon vip-pöytäänsä, jossa on aina iso kattaus paikallisia julkkiksia. Heistä löytyy muun muassa kirjailijoita, laulajia, näyttelijöitä, vuosittainen Miss Ranska, viihdetaiteilijoita ja olympiavoittajia. Sen sortin sakki mutta muutama nimi tietysti koputtelee meikäläisiäkin tuttuusovia (kuten esimerkiksi Alain Delon, Patricia Kaas tai Jean-Michel Jarre). Monet vieraista käyvät istumassa ohjelman pöydässä säännöllisemminkin.

Sébastien esittelee vieraan kirjaa tai cd:tä tai mitalia auliisti kameralle, ja esitysten välissä turistaan tuttavalliseen ja sydämelliseen tapaan elehtien. (Itse kielestä ja sitä kautta puhuttavana olevasta aiheesta en tosin ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta se ei latista katsomiskokemusta vähääkään.) Tällä sapluunalla ohjelma etenee aina. Muutama minuutti jutustelua pöydässä ja sitten huippuesitys. Ja sama uudelleen.

Yleensä isäntä itse, mutta tuolloin tällöin joku vieraskin, juontaa seuraavan ohjelmanumeron sisään. Visuaalisesti tätä seuraa poikkeuksetta vuodesta tai ohjelmasta tai numerosta toiseen lyhyt kamera-ajo valaisinlyhtyjen takaa näyttämön koko kuvaan, jossa nopein näyttämövaihdoin on tehty seuraava kattaus.


Esitysnumerot ovat poikkeuksetta huipputasoa (no, poikkeuksena ehkä ikivanhat ja vanhanaikaiset kasvoihin toisiaan läpsyttelevät, liioitellusti ilmeilevät ja kaatuilevat klovnit: parivaljakko Fumagalli & Daris.) On aivan ihme, miten sarjaan löytyy kerta toisensa jälkeen näin vaikuttava runsaudensarvi estradiesiintyjiä aivan laidasta laitaan. Akrobatia, trapetsi, vanteet, kiipeily, jongleeraus, taikuus, mimiikka, varjokuvat, voimistelu, lasersäteet, eläinnumerot, pyörät, rullaluistimet, videot, hyppylaudat, tangot, diabolot, vatsastapuhujat... Kaikki vanhat tekniikat, koko joukko uudesti ajateltuja juttuja ja sitten kaikenlaista, josta ei ole ikinä kuulutkaan. Aivan mahdoton kattaus viihdyttäviä numeroita toisensa perään. Tälle kaikelle asiantunteva yleisö paikan päällä antaa aplodit aina seisten. Standing ovation. Useasti tekee itsekin mieli singahtaa sohvalta pystyyn ja liittyä joukkoon.

Taikuus on ehkä useimmin esillä ohjelmassa, ja kyllähän siellä on nähty vuosien varrella laadukkaita taikureita aina FISM-voittaja Yann Frischistä alkaen (aivan huikean hauska, omaperäinen ja taitava versio vanhasta Kupit ja pallo -tempusta). Onpa oma Marko Karvommekin esiintynyt tämän kabareen lauteilla kuululla lintunumerollaan. Jonkinlainen vakiovieras viime aikoina on ollut taikuri Dani Lary ryhmineen. Hän edustaa perinteisempää illuusioita, teatteria ja pienempiä temppuja fuusioivaa tyyliä. Kiinnostavampia ovat silti kokeellisemmat taikurit ja taiturit.


Ohjelman päätteeksi esiintyjät kokoontuvat vielä yhdessä lavalle, ja sinne kiipeää myös isäntä, Patrick Sébastien itsekin laulamaan. Hänellä on oma vakiolaulunsa (“On a gagné ce soir”; biisi on kyllä vaihtunut vuosien varrella), jonka koreografiaan ylös noussut yleisö yhtyy täysin rinnoin, ja kaikilla näkyy olevan hauskaa. Juhlapukuinen yleisö, niin lapset kuin aikuisetkin, ketkuttavat itseään juontajaa kopioiden hymy huulilla. Sébastien näkyy olevan pidetty isäntä, vaikka hän minut hieman jättääkin kylmäksi omalla itsetuntoisella ja omahyväisellä tyylillään.

Jaksoja on tehty tähän mennessä viitisenkymmentä kappaletta. Uusia tulee jotakuinkin kuukausittain. Mikäli on missannut nämä kokonaisuudet, löytyy YouTubestakin varsin kattava läpileikkaus klippejä näistä esityksistä.



On se baisse, on se lève
On se baisse, on se lève
Et on saute
Lalalalalala...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti