torstai 23. elokuuta 2012

Californication


Ehkäpä David Duchovny on äärimmäisen taitava näyttelijä? Hän joka tapauksessa jätti itsestään tympeän tosikon ja puuduttavan seuramiehen kuvan sarjassa Salaiset kansiot. Eikäpähän hänen kokonaisfilmografiastaaankaan löydy valtavia valopilkkuja, irtiottoja jos kohta ei pitkäaikaisia kiinnityksiäkään. Jos ura alkaa elokuvasta Working Girl - tieni huipulle/Working Girl (1988) roolinimikkeellä 'Ystävä Tessin synttärikemuissa', niin mitkä ovat ennakko-odotukset? Hyvät kai, koska näinhän se on ollut useilla huippujätkilläkin.

Tätä taustaa vasten onkin kaikinpuolin yllättävää sekä riemastuttavaa nähdä hänet kokonaan toisenlaisissa sfääreissä ja puuhissa sarjassa Californication (2007-). Jollei naama ja flegmaattinen artikulointi olisi samaa, voisi luulla kyse olevan tyystin toisesta näyttelijästä. Tämä kai on sitä taitavaa ja uskottavaa näyttelijäntyötä?

Ei sillä, ei Duchovny esitä kummoisiakaan miimisiä tahi fyysisiä ihmeitä. Hänessä on hieman sitä kuvauspaikalle epähuomiossa tallustelutta luontevuutta kuin vaikkapa Mary-Louise Parkerissa Weedsissä.


David Duchovnyn rooli Californicationissa on olla kirjoituskammoinen kirjailija Hank Moody monenlaisten ristipaineiden ja henkilökohtaisten irvistelevien demonien ikeen alla. Selviytymisreseptiin Hankin tapaan kuuluvat seksi, päihteet ja viiltävät one-liner'it. Kukapa ei tuollaisella jokaisen alkemistin unelmakaavalla saisi elämäänsä järjestykseen?

Käsikirjoitus välillä täysin pakahtuu hyvin kirjoitetuista repliikeistä. Niihin on ladattu osui-ja-upposi -vetoista ironiaa ja iskevyyttä useammankin sarjan tarpeisiin, ja se kaikki esitetään kuin ohimennen mieleenjuolahtaneena. Sarjan luoja on Tom Kapinos, jolla ceeveessään on tähän asti osallisuus Dawson's Creek (1998-2003) draamasarjaan. Omanlainen sulkahan se on aina hattuun. Silti loikka jotenkin tuntuu pieneltä askeleelta ihmiskunnalle, mutta jättiharppaukselta yhdelle ihmiselle.

Jos niin haluaa nähdä, niin Californication ei ole pelkkää itseisarvoisen nautiskelevaa pintaa ja briljeeraavaa huulenheittoa. Käsikirjoittajien on pitänyt saada elämää myös näyttelijöiden nahan alle. Hahmot, ihmissuhteet ja käänteet kehittyvät tuotantokausien edetessä, ja vaikka kaikki vedetäänkin tiivistetyn överiksi, löytyy tarinasta myös inhimillisiä tunteita, elämän raadollisuutta, oikeiden ratkaisujen vaikeutta, tahdon ja realiteettien vastakkainvetoa yms. Toki jokainen voi niin halutessaan nähdä sarjassa itseironisen postmodernia viittailua olevaiseen an sich, mutta miksi problematisoida tv-sarjaa väikkärin asteelle, jos siitä voi kuitenkin yksinkertaisesti vain nauttia?


Hank on sarjan dynamo, mutta tilaa mellastaa annetaan myös hänen tyttärelleen Beccalle (Madeleine Martin), tämän äidille Karenille (Natascha McElhonelle) sekä Hankin agentille ja ystävälle Charlie Runklelle (Evan Handler) ja tämän vaimolle Marcylle (Pamela Adlon). Erityisesti Charlie saa irrotella.

Viiden kauden jälkeen kasassa oli 60 episodia, mutta tuotanto jatkuu... Pieni sivujuonne on se, että Red Hot Chili Peppers -bändi nosti oikeusjutun sarjan nimestä, joka rimmaakin yksi yhteen pumpun oman älppärin kanssa...

Becca: Sometimes I think you wish I stayed some asexual little goth muppet creature forever.
Hank: You say that like it's a bad thing.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti